Tänään (tai maanantaina, nyt ollaan jo yötä tiistain puolella) se siis alkoi. Ja Enklantia -vaikka eipä mulla koko syksynä muuta olekaan kun sopivia oman pääaineen kursseja ei nyt näköjään järjestetä (murr). Ja tuolle kurssille ainakin kuolen, ihan varmasti. Sinne yksinkertaisesti vaan tylsistyy koska a) opettaja on erittäin sekava b) hän ei ollut suunnitellut mitään valmiiksi, vaan keskusteltiin kaks tuntia että mitä siellä tunneilla aina tehdään. Voi jestas, vaikka akateeminen vapaus ei olekaan kuollut, voi sitä silti vähän rajottaa aihealueita. Nyt vaan tutkitaan ihan mitä vaan kulttuurin aspektia angloamerikkalaisessa viitekehyksessä. Lähteinä niin kateemiset artikkelit ja journaalit, internet, elokuvat, uutismedia.... *piittkä huooookaaauus* Kun kehtais edes kantaa jonkun pienen kutomuksen sinne mutta meitä on siellä niin vähän että se pistäis aika lailla silmään.

Lisäksi kotiin tullessa postilaatikossa oli odottamassa Kelan hylkäyskirje takaisinperimislomakkeineen. Kyllähän mie tiiän että hyvin suuri osa opiskelijoista käy töissä koulun ohessa, mutta mulla ei vaan oo aikaa, joulusesonkina vois tietty päästä paikkaan jos toiseenkin. Tämän joulun vain haluaisin olla kotona pman perheen kanssa, koska edellisen vietin reissussa.

Jos mieli vähän kirkastuis kun menis nukkumaan ja aamulla yrittäis nousta valoisammalla mielin.

Sahramille vielä kiitos edellisen postauksen sienitunnistuksessa. Mie olen siinä tosi huono. Kanttarellin, korvasienen ja tavallisen kärpässienen tunnistasin -ja herkkusienen lautasella... Mutta kyllä, siellä jokivarsipuskissa oli noita ihan älyttöminä "mättäinä". Siinä ihan kasvupaikan lähelä oli myös jokin tulvalampare, niin että kosteutta ainakin on piisannut niillä sienillä. Ja crescentillä oli oikein mukava poljeskella polulla, en olekaan vielä aiemmin uskaltanut sitä viedä mesään, vaikka onkin maastohybridi!

-H-