Oma luuri ei valitettavasti löytynyt, muta sain miehekkeen kakkospuhelimen itselleni. Se oli mulla joskus syksylläkin ja vanhoja tekstiviestejäkin oli vielä tallessa ja niistä (arvailemalla) otin kavereiden ja tuttujen numeroita ylös. Harmittaa kyllä suunnattomasti. Aamulla laukoin ylppärillä luukulta toiselle kyselemässä ja tunsin itseni välillä ihan naurettavaksi. Kiitos lohdutuksista!

On se kuitenkin kauheaa, että vaikka vain reilu puoli vuorokautta ehti kulua ennen kuin sain uuden SIM-kortin, tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi tästä maailmasta. Suomalaiset ovat (melko yleistetysti) kännyköiden orjuuttama kansa. Kanadassa pärjäsin parhaillaan viikkokausia ilman kännykkää. Lankapuhelintakin käytin melko vähän. Vajaa vuosi myöhemmin ja tässä ollaan!!

Mutta, SIM-kortin uusimisreissulla päätin lohduttaa itseäni. Ja kanssaneulojathan tietävät mitä se lohduttaminen tarkoittaa!!! Menin lankakauppaan, viimeinkin käyttämään edes osan siitä joululahjakortistani. Mukaan lähtivät he:
368886.jpg
Ekat ikiomat Addit ja kerä Austermannin Stepiä

Ovat hinnankiroissa, mutta mielipaha ja harmistus eivät kysy hintaa. Yllätyin tuosta Step-kerän pienuudesta, onhan siinä kuitenkin 100g lankaa! Addit on 3,5mm/ 80cm. Pitää kyllä vielä tunnustaa että markettireissulta lähti mukaan myös uusi Verena. Siinä on muutama ihana malli, joista jonkun voisin haaveilla totetuttavani.

Ai miten niin olin kauppareissuillani yksin???
-H-